Päätin viettää helatorstain taiteen parissa, mutta koska en jaksanut vaivata itseäni epämääräisillä aukioloajoilla, enkä toisaalta halunnut kastua kylmässä vesisateessakaan, siirryin internetiin. Sukelsin suttuisen pornon ja mielipuolisten salaliittoteorioiden hallitsemaan verkkoon löytääkseni sieltä tällä kertaa jotain astetta ylevämpää ja puhuttelevampaa.

Hakukone ohjasi minut osoitteeseen netartnet.net – sivustolle, joka listaa linkkejä erilaisiin verkkogallerioihin, nettitaiteeseen liittyviin julkaisuihin, haastatteluihin, arvosteluihin ja artikkeleihin. Koska en internet-taidetta juurikaan entuudestaan tunne, enkä oikein tiennyt, mitä hakisin, mitä haluaisin nähdä, annoin intuition tehdä valinnan.

Museum of Internet kuulosti samanaikaisesti tutulta, huvittavalta ja ironisen ylimieliseltä. Sivuston esittelykin oli ajan henkeen sopivan ytimekäs: Images that make the internet awesome.

Museon sivu aukesi vanhan ja hitaan koneeni huokaistessa, ja kuvia alkoi ilmestyä näytölle. Pallosilmäinen kala, nuori mies Pokemon-pehmolelu kainalossaan, pyörivä gif-animaatio pyllistävästä japanilaisesta koulutytöstä, pirros sohvasta, valtava hyönteinen, yksityiskohta sarjakuvasivusta – suuria ja pieniä, täysin toisiinsa liittymättömiä kuvia vailla selityksiä, tarinaa, logiikkaa.

Katselin kuvia hetken kunnes huomasin, että niitä voi myös siirrellä ja klikkailla esiin toistensa alta. Hetken jaksoin sitäkin odottaen jotain tapahtuvaksi.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Sitten selain antoi ilmoituksen: ”Sivu osoitteessa museumofinter.net ilmoittaa: Drag & drop your images to Museum of Internet.” Halusin kokeilla. Avasin kovalevyltäni kansion, josta löytäisin sopivan kuvan. Tartuin valokuvaan tarjoilulautasella olevasta pullasta ja siirsin sen sivustoon.

Pulla museossa (ruutukaappaus sivulta museumofinter.net)

Pulla museossa (ruutukaappaus sivulta museumofinter.net)

Siellä se sitten oli muiden joukossa. Kuva yksinäisestä, kotona leivotusta pullasta raesokerikuorrutuksella. Pulla alkoi jopa saada itseään suurempia merkityksiä katsellessani sitä. Olin arvellut sivuston hakevan automaattisesti satunnaisia kuvia kollasiinsa, mutta ilmeisesti kuvat ovatkin käyttäjien sinne siirtämiä. Tai sitten kyseessä on yhdistelmä molempia. En tiedä.

Pullaani lukuunottamatta en kokenut kuvilla olevan suurtakaan merkitystä. Yksittäiset kuvat olivat vain yksittäisiä kuvia. Jotkut herättivät hieman enemmän ajatuksia ja ehkä jopa hienoisia tunteita kuin toiset, mutta kuitenkin varsin vähän. Eivätkä ne yhdessäkään juuri sen suuremmin kokemuksen tuntua kasvattaneet.

Mietin mistä se mahtaa johtua. Onko maailman kuvatulva lukemattomine merkityksineen turruttanut tapani ja kykyni katsoa tai nähdä? Ehkäpä noilla kuvilla sinällään ei olekaan merkitystä. Ajatukseni alkoivat hyvin pian askarrella suurempien asioiden parissa. Mikä on merkitys? Mistä se syntyy? Miksi joku asia voidaan nähdä taiteena ja joku toinen ei? Täytyykö teos määritellä taiteeksi, jotta se olisi taidetta?

Kyllästyin kuvavirtaan nopeasti. Huomasin kuvien katoavan, kun ne heitti ruudun vasemmalta puolelta ulos. Tyhjensin näytön ja kuvien tulo lakkasi. Jäljelle jäi puhdas valkoinen pinta ja oikeassa alalaidassa oleva pieni sininen kysymysmerkki. Kuin näyttelysalin ovenpielessä seisova hiljainen vahti. Kysymysmerkistä aukesi pieni infoikkuna, josta selvisi, että Museum of Internetillä on myös erillisiä online-näyttelyitä. Olin ilmeisesti katsellut vain museon julkisivua. Se kuitenkin riitti sillä erää aivan mainiosti. Näyttelyihin ehtisin tutustua toistekin. Internet-museot ja online-galleriat ovat aina auki.