Valitsemamme eduskunta äänestää perjantaina avioliittolakia koskevasta kansalaisaloitteesta. Paljon parjatun kansanedustuston sormenpäissä on silloin jotain odottamattoman suurta – niin valtavia intohimoja asiaan tuntuu liittyvän. Kirjoituksia, keskusteluja, väittelyitä, mielipiteitä, faktoja, uskomuksia ja kymmenittäin monenkirjavia statuspäivityksiä on vyörynyt yli maan. Tasa-arvoisen avioliittolain nimellä kulkevan aloitteen mukanaan tuoma mediamyllerrys on samalla tullut puhdistaneeksi sammaleet suomalaisen arvokallion ammottavista halkeamista.

 

Minä en näe mitään pahaa ihmisten tasa-arvoa edistävässä kehityksessä. Siitähän tässä lakimuutoksessa on pohjimmiltaan kysymys. Miksi sitä sitten vastustetaan niin hanakasti? Onko tasa-arvo sittenkin vain herttaisesti hymyilevä hirveä mörkö? Ei kai nyt sentään, mutta tasa-arvoa edesauttavat ja toteuttavat toimet yhteiskunnassa saattavat kyllä syystä tai toisesta karmia joidenkin selkäpiitä. Joukossamme näyttäisi olevan joitakin Orwellin sikoja, jotka haluavat sorkat ojossa osoittaa, että toiset ovat kuin ovatkin tasa-arvoisempia kuin toiset.

 

logo_print_fin_tahdon2013-300x300.jpg

 

Eivät he tietenkään vastusta tasa-arvoa sinällään. He pelkäävät muutosta. Pelko saa hyökkäämään ja hajottamaan tai pysyttelemään tiukasti paikoillaan ja piileskelemään. Pelko on inhimillistä. Kuka tahansa haluaa joskus vetää peiton tiukasti korville, kun maailma ympärillä jylisee kohti tuntematonta, mutta jos peiton alle jää, järki alkaa pikku hiljaa antaa periksi kaikenlaisille älyttömyyksille. Jos joku tosissaan pelkää, että tasa-arvoinen avioliittolaki johtaa väistämättä ihmisten ja eläinten välisiin liittoihin, on korkea aika alkaa säätää omaa todellisuudentajua, ei lakia.

 

Hurskaimmat ovat huolissaan tulevista sukupolvista. Kaikkia kansalaisia yhdenmukaisesti kohteleva laki avioliitosta halutaan estää, jotta tulevaisuuden lapset säästyisivät julmalta kiusaamiselta koulujen pihoilla ja pallokentillä. Kaunis ajatus toki, mutta minulla on vielä parempi ehdotus: kasvatetaan kaikki lapsemme kunnioittamaan ja arvostamaan toista ihmistä niin, ettei ketään enää kiusata. Kaikki kiusaaminen on kiistatta väärin.

 

Täydellinen tasa-arvo kaikille ja kaikissa asioissa tuskin koskaan toteutuu. On oikeastaan vaikea edes ajatella, mitä se voisi tarkoittaa. Maailmassa on kuitenkin paljon sellaisia yksittäisiä vinoutumia, jotka voimme oikaista, jos vain haluamme. Yhä vain kasvava ihmiskunta kamppailee edelleen sellaisten ongelmien kanssa, joiden tällä kehityksen tasolla luulisi jääneen jo historiaan: sotaa, nälkää, kurjuutta, orjuutta, vihaa, vainoharhoja ja toivottomuutta. Eikä loppua näy. Ei tätä epäonnistunutta kokeilua millään kokonaan korjatuksi saa, mutta mikään ei estä meitä tekemästä pieniä tekoja, joilla edes vähän helpotetaan asianomaisten oloa. Olkoon tasa-arvoinen avioliittolaki maassamme yksi sellainen pieni teko.