”Ihan vakavasti otettavat taloustieteilijät ovat alkaneet pohtia, että onko tämä suhdannelama, vai onko niin, että kasvupotentiaalia ei olekaan.”

 

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puki näin sanoiksi kuulijasta riippuen joko kauhistuttavan tai kutkuttavan ajatuksen Yleisradion kyselytunnilla viime lauantaina. Kun taloudellinen taantuma vain jatkuu, tällaiset ajatelmat ovat ymmärrettäviä ja täysin paikallaan. Vai ovatko? Tuliko presidentti lietsoneeksi vain lisää epätoivoa kansalaisiin, kun näin kylmääviä jutteli?

 

Työtä, huutaa kaiken aikaa kasvava työttömien käpykaarti, mutta metsä ei vastaa. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kaksinkertaistunut vuoden 2008 talouskriisin jälkeen. Jos ei kasvupotentiaalia ole, ei uutta työtäkään tule – ja kasvuakin yrityksissä haetaan usein vain siivoamalla yhä enemmän selkänahkoja suureen sohvalorvailijoiden ammattiliittoon.

 

sorvi

 

Ei tämä tilanne tietysti kiukuttelemalla miksikään muutu. Monilla aloilla ihmistä ei yksinkertaisesti enää tarvita. Toimittaja Johanna Vehkoo kirjoittaa uudessa Journalisti-lehdessä näin:

 

”Robottitoimittaja on monessa mielessä ihmistä parempi: se ei nuku, ei sairastu, ei mene lakkoon eikä turhaudu toisteisen työn äärellä. Se on tajuttoman nopea, eikä se tee asia- tai kirjoitusvirheitä. Robotit ovat osoittautuneet erityisen päteviksi urheilujournalismissa ja pörssiuutisissa, mutta niitä voi opettaa kirjoittamaan mistä vain, mihin liittyy tarpeeksi hyvää dataa.” (Journalisti, 14/2014)

 

Kertoopa hän esseessään jopa osakekauppaa automaattisesti tekevistä algoritmeistä, joiden ostopäätökset syntyvät toisten algoritmien tarjoaman tiedon pohjalta. Ehkäpä ihmistä ei kohta tarvita edes kuluttamaan.

 

Ruotsissa on huomattu samanlainen kehitys. Kahden ekonomistin laatimassa raportissa Diginomics – nya ekonomiska drivkraften viitataan tutkimukseen, jonka mukaan yli puolet Ruotsin työpaikoista katoaa seuraavien 20 vuoden aikana kasvavan digitalisoitumisen ja teknisen kehityksen myötä.

 

Työtä näyttää siis tulevaisuudessa olevan yhä entistä vähemmän, mutta työvoimapulaakin on, ainakin sosiaali- ja terveysalalla ja myyntiedustus- ja puhelinmyyntimarkkinoilla. Huima tekninen kehitys alkaa hiljalleen vapauttaa ihmistä raadannan kahleista, mutta paikoilleen ei sovi jäädä. Työttömien aktivoimistoimia kehitetään, jotta eivät näyttäisi niin tekemättömiltä. Kasvupotentiaalia on kaivettava esiin kivien alta ja haravoitava hyhmäisestä maasta hampaat irvessä. Työtä on aktiivisesti haettava, vaikkei sitä olisikaan.

 

 

Vapaamatkustaminen, vastikkeellinen sosiaaliturva, työpajatoiminta, pakkoyrittäjyys, kuntouttavat työvoimatoimet ja syrjäytyminen ovat usein kuultuja sanoja ja sanontoja. Aikamme työtön on sairas, joka kuntoutetaan terveeksi. Hän on laiska, joka aktivoidaan reippaaksi ja röyhkeä riistäjä, joka velvoitetaan nöyräksi. Jos työtön alkaa yrittää, hänellä ei ole varaa epäonnistua.

 

Ongelma ei ole se, että ihmisen halu tehdä asioita lakkaisi, kun työt loppuvat. Ei se yleensä lakkaa. Sen sijaan ongelmaksi voi kehkeytyä se, että kerran päivässä tulee nälkä, jos ei jostain saa soppaa.