Sivistys, älykkyys, tiede, taide.

 

Sanoja, ajatuksia. Inhimilliseen olemiseen kuuluu, että ajatukset vievät joskus ajattelijaa. Saisivat viedä mahdollisimman usein mahdollisimman kauas.

 

Sota se alkaa olla taas kerran yks' sellainen kaunotar, jota känsäiset kädet koskettelevat sopimattomasti joka puolelta. Osa koskettelijoista kuolaa, osa vain huohottaa. Ei sen niin pitäisi olla. Sodan pitäisi olla jo aikaa sitten haudan lepoon saateltu vainaja, josta aika jätti. Aina se militantti morsian kuitenkin vain itsensä ylös nostaa ja ylkänsä ottaa.

 

Sorrun samaan syntiin kuin kaikki, jotka tuon verentahriman vaimon alttarille saattelevat. Kuvailen runollisesti ja heittelen hölmöjä vertauskuvia. Maalailen ja muotoilen jotain ylevää jostain, joka ei ole ylevää, eikä ylvästä. Älytöntä. Parempi lopettaa kokonaan sodasta haaveilu, sen mahdollisuudella spekuloiminen ja siihen valmistautuminen. Kokonaan.

 

War is over, if you want it.  (Ari Moore, Creative commons)

 

Lakkautetaan puolustusvoimat. Ajetaan alas koko instituutio. Kerrotaan kansainväliselle yhteisölle, että emme tarvitse tätä enää. Emme aio käydä sotaa enää koskaan. Tehdään silläkin rahalla jotain muuta. Vähät välitetään siitä, jos joku jossain uhittelee ja uhkaa. Ei käännetä vain toista poskea, käännetään koko selkä. Eikö se, jos mikä, olisi aivan erinomainen esimerkki siitä, kuinka tästä kaikesta voisi vielä tulla jotain?

 

Eikö? Eipä tietenkään. Tänne asti kuuluu ritinä, kun moisesta ehdotuksesta pöyristyneet repivät peltipaitojaan. Mihin se johtaisi? Joku hyökkäisi tänne heti. Venäjä tai Ruotsi. Tai Viro. Aina on sodittu. Pojat on poikia. Tuosta mennään, että heilahtaa. Kumpujen kätköistä, mullasta maan. Neljäs eteenpäin!

 

Olen kuullut sanottavan, että kukaan ei vihaa sotaa, niin kuin sotilas. En ole koskaan kuullut sanottavan, että kukaan ei vihaa Bachia, niin kuin pianisti. Tai että kukaan ei vihaa maailmankaikkeutta, niin kuin kosmologi. Tai että kukaan ei vihaa comic sans -kirjasinta, niin kuin web designer. Ihan totta. En ole kuullut.

 

Taidan olla aika lapsellinen ajatuksineni. Olen tosin aika lapsellinen ilman ajatuksianikin. Ehkä vain pakenen lapsellisuuden suojaan siltä hyökkäykseltä, jonka pelkään sodanvastaisella haihattelullani vastaani saavan, mutta olkoon niin. Ei utopististen ajatusten lauseiksi asettelusta pitäisi olla mitään vahinkoa kenellekään. Ihminen on oppinut miettimään mahdottomia ja joskus harvoin ihminen jopa mahdollistaa älyttömät väläyksensä. Sitä paitsi maailmanrauhalla masturbointi ei ole pelkästään missien etuoikeus. Saa sillä rumemmatkin runkata.